Francastian Bea oli tavannut samaisella Hollannin reissulla, kun hän oli nähnyt Marcilion. Toisin kuin Marci, Franca ei ollut ihan samassa määrin ollut extempore ostos, vaan tämän ostopäätöstä oli mietitty hieman pidempään. Marci oli kerennyt asua Classicassa jo parisen kuukautta kun Francan myynti-ilmoitus oli tullut netissä vastaan. Bea oli jo Hollannissa ollessaan katsellut Francaa sillä silmällä, muttei ollut halunnut aiheuttaa veljelleen sydänkohtausta ostaessaan kaksi varsaa samalla kertaa, ja eihän hänen ollut edes ollut tarkotus ostaa Marcia, saatikka sitten kumpaakin. Francan ostoa hän oli perustellut niin itselleen kuin veljeelleen sen potentiaalilla, sillä olisi kaikki edellytykset nousta Grand Prix tason kouluratsuksi, joita Classicasta ei liiemmin löytynyt, vain Nori oli yltänyt GP tasolle toistaiseksi. Eihän siinä sitten mennyt aikaakaan kun Bea oli tarttunut puhelimeensa ja kilaulttanut tuttavalleen Hollantiin, että hän ostaisi tamman. Ei siinä ollut kahta sanaa, se nyt oli saatava ja olihan tuo hiirakko pearl värinen lusitano varsa ollut aivan upea ilmestys ravatessaan laitumella emänsä rinnalla. Kaksi viikkoa myöhemmin sopimanaan päivänä Bea ja Marta starttasivat pienemmän hevosauton ja suuntasivat jälleen kohti Hollantia ja näin pieni Franca muutti Classicaan.

Francastia asettuu luonteeltaan helpon ja vaikean välimaille, se on keskiverto helppo, mutta ei kuitenkaan täysin flegmaattinen ameeba. Se on perusluonteeltaan ystävällinen ja järkevä, mutta se omaa myös oman mielipiteensä asioihin, eikä kyllä millään tapaa peittele niitä. Mikäli se ei halua tehdä jotain asiaa, sen myös varmasti huomaa. Se suhtautuu uusiin asioihin myös epäileväisesti ja usein pohdiskeleee, aivan kuin se laskelmoisi päässään lopputulemia, plussia ja miinuksia. Yleensä pienen pohdiskelun jälkeen se toteeakin homman olevan ihan okei, eikä mitään kummallista tai sen suurempaa ja uhkaavaa ole tapahtumassa.

Hoidettaessa tamma on pääsiassa helppo ja rauhallinen, mutta ei sekään kuitenkaan täysin patsaana jaksa aina seisoa pitkiä aikoja. Se saattaa usein kujeilla, availla riimunnarua, nyplätä takin taskuja toiveikkaana, josko taskusta löytyisi unohtuneita herkkuja, jotka loogisesti kuuluvat tietenkin hänelle. Ärsyttävin piirre tammassa varmasti on ainainen kavioiden laskeminen ja jalkojen nykiminen, niin kavioita puhdistettaessa, kuin kengittäessä, Francastia ei siis ole kengittäjän unelma potilas. Tamma kulkee talutettaessa kiltisti vierellä rentona, eikä rynni oviaukoissa.

Ratsastettaessa tamma vaatii reilun alkuverkan ja herättelyä, jotta sen saa toimimaan täysillä paukuilla. Alkuun tamma voi siis olla hieman tahmea, mutta vähän ajan jälkeen se alkaa usein heräillä ja tarjota hieman verkkaampaa menoa. Francastia on anteeksi antavainen, eikä ole milläskään vaikka sen selkään laittaisi hieman kokemattomammankin ratsastajan, se ei siis vedä itku potku raivareita heti pienistäkin virheistä vaan sen meno voi hidastua ja se voi jäädä odottelemaan selkeämpää pyyntöä. Francastia on pääsääntöisesti kouluhevonen ja kilpakentillä se loistaa ja on täynnä virtaa ihan eri tavalla kuin kotikentällä. Esteistä tamma ei perusta ollenkaan, joten hyppäämistä sen kanssa on turha kuvitella tekevänsä. Puomit ja pienet ristikot se kuitenkin vielä ylittää mukisematta jumppamielessä. Maastoilusta tamma nauttii, niin yksin kuin seurassa.